Flunssa

Jo vain, se on löytänyt tiensä tännekin. Höh. Ei onneksi kovin pahana ainakaan vielä vaikka viime yö oli kyllä ihan kauhia. Alaselkää poksuu ja sattuu, kun koittaa kääntää kylkeä ja nivuset huutaa hoosiannaa eikä tukkonen nenä auttanu nukkumiseen ollenkaan.
Käveleminen on vieläkin aika kivuliasta, mutta alkaa jo helpottelemaan pikku hiljaa.

Eilen oli taas neuvola, tosin hyvin pikainen sellanen heti aamusta. Verenpaineet oli edelleen hyvässä kunnossa ja vauvan sydänäänetkin kuului reippaana. Saatiinpa pari potkuakia anturiin aikaseksi. Kohdun koko oli n.33cm eli hypättiin keskikäyrästä ihan ihan pikkasen yli, mutta tasasen hyvin kasvaa.
Punnitsin vielä itteni ennen lähtöä, tosin oli talvisaappaat ja takki päällä, mutta arvioin painon olevan nyt siinä 60kg tietämillä. Seuraava neuvola onkin jo parin viikon päästä.

Tässä vielä pötsikuvaa viikoilta 32+5. Aika muhkea jo, etten sanoisi.. ja ihanat kotiverkkarit jalassa tietty :D

34+4

Syyskuu jo!

Siis mihin tää aika menee?! Apua!

Heti alkuunsa kiitoksia miehelle ihanasta postista ja kuvien päivittelystä :)

Mulle alkaa iskemään kauhia stressi siitä, että miten ihmeessä saadaan kaikki tehtyä ennenkuin vauva tulee ja tarvittavat ostettua ja laskut maksettua ja ja ja...! Noh, sitten totesin, että tosiaan ainoa asia mikä olis hyvä ostaa on patja pinnikseen, mutta kyllähän siihen voi kasata vaikka ylimääräsiä täkkejä siihen sänkyyn jos hätä tulee. Vaunujakaan ei vielä ole, mutta eipä sitä ensimäisinä päivinä niin pitkiä aikoja ulkoillakaan. Vaippojakin saa tosta lähi-Icasta ja muuta vastaavaa, ainoa mitä puuttuu on vaatteet, mutta nekin pitäis olla Suomesta tänne matkalla. Kyllä noilla parilla bodylla ja muulla nyt aina sen verta pärjää :D ingen hätä!

Joinain päivinä ahistaa jo tämä maha aika paljon. Kiukuttaa oikein, kun vauva vaan kiemurtaa ja myllertää ja puskee kantapäätä mahanahan läpi minkä kerkeää. Tosin aika usein nämä tällaset maha-ahdistukset johtuukin loppujen lopuksi siitä, että raudan syönti tekee tehtävänsä ja saa mahan ihan sekaisin.
Oon myös ikäväkseni huomannut ihan yleistä ärhäköitymistä ja sitä, että tiuskasen ihan ilman mitään syytä. Se vaan tulee ulos ja sekuntti sen jälkeen harmittaa ja kaduttaa ja hävettää. Onneksi mulla on varmaan maailman kärsivällisin mies joka vaan ystävällisesti toteaa, että ei sitä nyt noin rumasti ehkä tarviis sanoa. Ja mikä kaikista hirveintä suutun itse ihan järjettömästi jos joku muu kehtaa tiuskasta tai edes etäisesti näyttää olevansa huonolla tuulella :D Siis ou nou, sehän on mun yksinoikeus!

Muuten meillä menee kyllä vieläkin onneksi tosi hyvin. Rakkautta on ilmassa ja esikkokin on ihan innoissaan vauvasta ja kyselee jatkuvasti tuntuuko mahassa mitään. Molemmat miehet pitää myös huolen siitä, että syön sen päivittäisin rautani, aikas suloista.

33+2

Ensimäinen isän kirjoitus blogiin...

Ensimäinen postaus ja vaikka olisikin edes jonkunlainen kuva siitä, mitä kirjottaisin, niin olo on jo valmiiksi ihan eksynyt!

Käytän siis tehokkaasti ainaa töissä.. Noh, Olimme noin viikko sitten taas barnmorskalla (neuvolassa siis) ja on kyllä mukava nainen. Tosi helppo jutella, nauraa ja vitsailla, tunnelma on rento ja avoin.
Äidillä ja lapsella oli taas kaikki hyvin, masuasukki kasvaa tasaisesti ja ihan hitusen keskikäyrän alapuolella.

No se siitä, yritetään siirtyä nyt näihin isällisiin puoliin asioista.

Kotona on asiat todella hyvin, siis todella hyvin. Joskus pelottaa, että onkohan tämä vaan tyyntä myrskyn edellä vai ei, mutta toisaalta laskettuaika lähenee joten eiköhän sitä edes pieni myrskynpuuska saada sitten aikaseksi, mahdollisesti.
Joka tapauksessa raskastun aina vain enemmän ja enemmän tähän ihanaan naiseeni ja jokin raskaudessa tekee hänestä entistäkin kauniimman. Välillä tuntuu omituiselta, että kuinka näiden vuosien jälkeen edelleen voi huomata rakastuvansa aina vain enemmän ja enemmän.
Toistaiseksi suurin muutos meidän elämässä on, yllättävää kyllä, mahan kasvu! Jopa pelotellut mielialanvaihtelut on ollut suurimmalta osin hyvin hallinnassa tai poissa kuvioista ihan kokonaan. Suurimmat valittelun aiheet onkin välillä kävellessä väsyvät lonkat ja supistelut (tai liian villi vauva, joka poukkoilee ympäri mahaa), muuten asiat onkin tosi hyvin. Yritetään aina välillä käydä pienillä kävelyillä ja muutenkin jatkaa elämää entiseen malliin ja täytyy myöntää, että kyllä maistuu välillä entistä enemmän tuo ulkoilmakin.

Hmm.. hetkinen.. ei tuo nyt tainnut kovin isällistä tekstiä olla?
Uusi yritys, eli tällä hetkellä olo tuntuu hyvinkin valmiilta ja tyyneltä raskauteen ja uuden vauvan saapumiseen, tietysti tämäkin saattaa vielä muuttua etenkin kun H-hetki lähenee. Vaikea kuvitella, että muutaman viikon päästä istun täällä töissä ja vaan odotan, koska puhelin soi jos pitääkin lähteä sairaalalle... jotenkin se seesteisyys ja tyyneys nyt tuntui häviävän..
Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin ja yritän henkisesti valmentaa itseäni koitokseen ja olla tukena ja turvana, kun sen hetki koittaa. Suurin roolinihan synnytyksessä on olla naiseni tukipilarina vaikka tuleehan se olemaan kokemus itsellekin.

Loppuun lisäilen vielä parit kuvat!

Tässä ensimäinen kuva kävelyretkeltä, joka tehtiin kesällä. Saatiinkin aikaseksi yllättävän pitkä lenkki ja ainoastaan ihan loppumetreillä alkoi kuulemma tehdä vähän tiukkaa. Tässä siis viikoilla 29+5

Ollaan käyty myös uusikkolapsen kanssa paljon pyöräilemässä viimeaikoina, tai siis lapsi pyöräilee minä juoksen perässä :) Ollaan tässä meidän talon ulkopuolella verestämässä taitoja ja äitikin on päässyt kuvaan mahansa kanssa, rakastan kyllä tota mahaa ja naista niin paljon!
30+6 taisi olla tässä lukemissa (eiköhän tuo korjaa jos merkkasin väärin).

Neuvolasta terveisiä!

Oli sellanen eilen piiiiitkästä aikaa!

Onneksi meillä on tosi kiva neuvolatäti joka puhuu hyvin englantia, että mäkin voin osallistua keskusteluun vähän tehokkaammin :)
Tosissaan niin joo, kaikki muut arvot oli tosi hyvät, paitsi lisärautaa sain, mikä nyt ei oo sinänsä kovin yllättävää. Sitäkään ei tarvii ottaa kun yksi tabletti päivässä, ainakin toistaseksi.
Sokerit oli hyvät, vaikka just ennen ku mentiin sinne niin käytiin imasemassa frappinot ja kakkupala nassuun! Verenpaineetkin oli kuulemma tosi hyvät.
Kohtukin kasvaa iloisesti keskikäyrällä ja oli 25cm korkea. Tai ilmastaanko se nyt noin? Pitkä, korkea? No joka tapauksessa! Painoakin oli tullu lisää 3kg, mikä on ihan hyvä määrä, koska oon kuitenkin liian laiska laihduttelemaan mitään ylimääräsiä pois :D

Päästiin eilen vasta kasin aikaan kotiin, kun käytiin syömässä neuvolan jälkeen ja vielä Kistassa kiertämässä. Samalla käytiin pikasesti kartottamassa vauvanvaatevalikoimaa. H&M:ssä oli yks kiva ihan perus pitkähihanen body, sellanen tummanruskea ja sitten sen kanssa vois sopia aika kivasti beiget sukat! Hihii! Halutaan kuitenki sukupuolineutraaleja sävyjä, koska ei haluta tietää kumpi täältä on tulossa. Ei vaan oikeesti kyllä oo paljon sellasia vaatteita, mitkä sopis hyvin molemmille. Aina on ympätty sitä vaaleenpunasta tai vaaleensinistä jonnekin sekaan tai sitten mikä ei oo värillä pilattu niin siinä on sitten joku glitterkukka! Höh! Mut eiköhän me sen verran löydetä, että saadaan kotiutumisvaatteet meidän pienelle.

Ainiin! Kasattiinhan me pinnasänky tossa toissapäivänä! Patja pitäis siihen käydä vielä ostamassa ja lakanatkin olis ehkä ihan kiva olla, koska ainoot mitä mulla on on vaaleensiniset muumilakanat, mut eihän ne sit tietty käy jos tuleekin pikkuprinsessa! Niih! Ja ainahan se on kiva uudet saada tai tehdä...

27+2

Ensimäiset synnytyspelot

Viime yönä ne iski. Kärsin kammottavista mahakivuista ja samalla rupesin miettimään, että miten ihmeessä mä voin taas kestää ne synnytykseen liittyvät kivut. Miten oon ihan vapaaehtosesti ja haluamalla halunnu itteni tähän tilanteeseen taas? Huh hei!

Viime kerralla synnytys oli tosiaan niin nopea, että ei ehtinyt mitään kivunlievitystä laittamaan, ainoa oli paikallispuudute kun piti leikata. Ja olin kyllä niin väsynyt siitä kivusta, vaikka kaikki kävikin nopeasti.

Nyt vaan jotenkin iski kun märkä pyyhee naamaan, että ei se ehkä tuu olemaan yhtään sen helpompi kokemus tällä kertaa, vaikka onkin ihan eri tavalla valmistunut siihen asiaan ja tätä vauvaa on yritetty ja haluttu jo pari vuotta.

26+4

Loma on loppu

Mieheltä siis. Tänään on eka työpäivä pariin viikkoon ja on kyllä vähän turhan hiljasta ja yksinäistä kotona. Esikoinenkin lensi vielä Suomeen iskän luokse pariksi viikkoa, kunnes koulut alkaa.

Eilen oli kyllä illasta mahassa ihan selkeästi joku jumppapäivä! Ihan mieletöntä rytäkkää ja oikeen sellasia vahvoja potkuja tuli pitkin iltaa ja yötä. Löhöiltiin sohvalla miehen kanssa ja se hihitteli, kun koko sohva aina tärähti kun tuo yksi pisti ranttaliksi. Nytkin se kyllä tässä möyrii, mutta enemmän sellasta epämäärästä liikehdintää, kuin suoria potkuja. Muljahduksia niinkus.

Mutta tosiaan, on ollu kiireiset pari viikkoa, kun ollu vieraita kylässä aina tiuhaan tahtiin. Yks välipäivä oli, jolloin ei ollu ketään meillä, mutta se päivä käytettiin sitten siivoamiseen. Tän viimesen lomaviikon molemmat lapset oli täällä paikalla ja tietysti just oli ne +32 asteen helteet! Ulkoiltua tuli reippahasti ja taidettiin saada vähän brunaakin pintaan, uu jeah!
Suurimmaks osaksi oltiin ihan tässä meidän kulmilla vaan, Akalla by:ssä ja sitten sellasella nurtsikentällä. Yhtenä päivänä reissattiin rannalle ja jonain päivänä kidutettiin lapsia käymällä vähän ostoskeskuksessa. Hihihih!

Tässä meidän rantapallo viikoilta 25+4! Oli kyllä kiva rantsu, vaikka olikin kyllä aivan tupaten täynnä ihmisiä. Siinä oli sellanen pieni ravintolakin, että jos olis ollu kovin nälissään ja varoissaan niin ois voinu käydä syömässä. Me ei tosin käyty, kun kuitenkin 4 ihmisen ruokkiminen ei oo ihan niin halpaa ja oli kuiteski sapuskaa kotonakin odottamassa. Enkä tykkää totuttaa noita vanhempia lapsosia siihen, että totta kai käydään aina jossain ulkona syömässä kun kotoa poistutaan. Oon vähän tylsä mamma sillain...

26+2

Juhannus oli ja meni!

Ja mukavasti menikin! Saatiin mun lapsuudenkaveri kylään tänne viikonlopuksi ja oli kyllä tosi hauskaa. Säätkin suosi ihan hyvin, vaikka tulopäivänä pienehkö sade ripottelikin, mutta sen jälkeen oli pelkkää arskaa koko aika.

Maanantaina käytiin pienellä Tukholma sight-seeingillä ja kaveri nappasi kuvan mahastakin, samalla kun äippä ahmi Mariannetuuttia napaansa :-D

Nyt oon kyllä jotain mokannu jossain kohti, koska multa puuttuu kokonaan kuvanlisäämisnappulat täältä.. hmm.. pitää tutkia asiaa ja lisätä kuva sitten myöhemmin. :O ounou!

23+5

Noniin! Nyt on tutkittu ja hutkittu ja vaihdoin blogin osotteenkin ja kuvatkin saa siis näkymään taas :)

Tässä siis viikon takainen Juhannus-kumpu! Jotenkin tuntuu tosi pelottavalta, että ton pitäis vielä kasvaakin tästä! Iik!

24+6