Syyskuu jo!

Siis mihin tää aika menee?! Apua!

Heti alkuunsa kiitoksia miehelle ihanasta postista ja kuvien päivittelystä :)

Mulle alkaa iskemään kauhia stressi siitä, että miten ihmeessä saadaan kaikki tehtyä ennenkuin vauva tulee ja tarvittavat ostettua ja laskut maksettua ja ja ja...! Noh, sitten totesin, että tosiaan ainoa asia mikä olis hyvä ostaa on patja pinnikseen, mutta kyllähän siihen voi kasata vaikka ylimääräsiä täkkejä siihen sänkyyn jos hätä tulee. Vaunujakaan ei vielä ole, mutta eipä sitä ensimäisinä päivinä niin pitkiä aikoja ulkoillakaan. Vaippojakin saa tosta lähi-Icasta ja muuta vastaavaa, ainoa mitä puuttuu on vaatteet, mutta nekin pitäis olla Suomesta tänne matkalla. Kyllä noilla parilla bodylla ja muulla nyt aina sen verta pärjää :D ingen hätä!

Joinain päivinä ahistaa jo tämä maha aika paljon. Kiukuttaa oikein, kun vauva vaan kiemurtaa ja myllertää ja puskee kantapäätä mahanahan läpi minkä kerkeää. Tosin aika usein nämä tällaset maha-ahdistukset johtuukin loppujen lopuksi siitä, että raudan syönti tekee tehtävänsä ja saa mahan ihan sekaisin.
Oon myös ikäväkseni huomannut ihan yleistä ärhäköitymistä ja sitä, että tiuskasen ihan ilman mitään syytä. Se vaan tulee ulos ja sekuntti sen jälkeen harmittaa ja kaduttaa ja hävettää. Onneksi mulla on varmaan maailman kärsivällisin mies joka vaan ystävällisesti toteaa, että ei sitä nyt noin rumasti ehkä tarviis sanoa. Ja mikä kaikista hirveintä suutun itse ihan järjettömästi jos joku muu kehtaa tiuskasta tai edes etäisesti näyttää olevansa huonolla tuulella :D Siis ou nou, sehän on mun yksinoikeus!

Muuten meillä menee kyllä vieläkin onneksi tosi hyvin. Rakkautta on ilmassa ja esikkokin on ihan innoissaan vauvasta ja kyselee jatkuvasti tuntuuko mahassa mitään. Molemmat miehet pitää myös huolen siitä, että syön sen päivittäisin rautani, aikas suloista.

33+2