Viikon vanha!

Niin se aika rientää! Meidän pieni rusinanaama pullaposki täytti viime yönä viikon verran. Sen kunniaksi uutta kuvaa kehiin, tietysti!

Tänään aamusta otettu kuva. Neidillä on äitinsä vanhat vaatteet päällä :) Suomessa tehtyä Ruotsalaista designia! Aika osuvaa.

Siiri Sofia

Siinä on meidän pienen nimi ja onneksi molemmat tykätään siitä tosi paljon. Oon jotenkin ihan innoissani, kun päästiin miettimään tytön nimeä! 

Hyvin on lähteny alku käyntiin, johan tässä ollaan kuus päivää vanhoja! Ohhoh! Viime yö oli kyllä tosi rikkonainen, olin nupukan kanssa hereillä parisen tuntia aamuyöstä, kun tissitakiainen ei hellittänyt otettaan. Tosin sitten vietettiin jonkinaikaa ihmetellen sängyn päätyä, on se niin jännä! No äippä sai sitten nukuttua aamusta, kun isi viihdytti vauvaa. Ottivat kylvynkin yhdessä ja kuulemma kivaa oli. Nyt on puhdas tyttö. Isukki hemmotteli äitiäkin ja toi aamupalaa sänkyyn.

Käytettiin eilen Siiri Sofiaa jälkitarkastuksessa sairaalalla. Painoa oli tullu 200g ja kohta siis saavutetaan synnytyspaino. Samalla tehtiin myös kuulotesti ja PKU-testi. Kyllä pääsi äidiltä muutama krokotiilin kyynel, kun otettiin verikoe pienestä. Nyt vaan toivotaan, että seuraavan parin viikon sisään ei sairaalalta soitella takasin päin.

Pikku prinsessa

..syntyi maailmaan viikon etuajassa.

Kokemus oli rankka ja kyllä tuli taas ihmeteltyä, että miten tähän tilanteeseen on itsensä vapaaehtoisesti ja oikeen yrittämällä laittanut. Toipuminen onkin ollut sitten tosi nopeaa ja tyttö on aivan ihana <3 Isi lupasikin jo ponin joululahjaksi...

2-viikkoa enää!

Niin se vaan aika rientää kuulkaas. Parin viikon päästä on jo laskettuaika käsillä. Vähän rupesi jännäämään, kun tajusin tämän ja samalla joteskin tajusin, että nythän se saattaa pullahtaa ulos melkeenpä koska tahansa tai ainakin siihen on suurempi mahdollisuus.

Hurjaa.

Sairaalakassia on taas pakattu vähän eteenpäin. Ainakin vauvalle on suunnilleen kaikki tarvittava siellä, pitää vielä vähän kattoa sään mukaan. Saatiin onneksi turvakaukalo automatkailua varten. Vai mainitsinkohan tuo jo jossain edellisessä postissa? No kertaus on opintojen äiti! En vaan oo vielä päättänyt, että pitäisköhän se ottaa mukaan jo sairaalaan mentäessä. Toisaalta senkin voi sitten kysyä, että kuinka ruuhkaista on, sillä jos ei saada perhehuonetta niin tuore isukki joutuu tulemaan kotiin joka tapauksessa niin sittenhän se on aika turhaa raahata sinne kykkimään jo valmiiksi. Hyviä pohdintoja täällä siis taas!

Eilen saatiin täältä yksi Suomalainen pariskunta päivystykseen synnytyksen varalta. Voivat tulla noutamaan esikoisen sairaalalta mihin kellon aikaan tahansa. Tosi hyvä juttu kyllä. Esikoinen tosin lentää viikoksi Suomeen ens perjantaina, joten jos masuasukki tulla tupsahtaa sillä viikolla niin hoitotarvetta ei ole, mutta eihän näistä pikkupalleroista ikinä tiedä..
Sitäkin oon miettiny jonkin verran, että tavallaan kurjaa jos esikoinen ei pääse heti näkemään vauvaa, mutta toisaalta luulen että voi olla ihan hyväkin saada tutustua vauvaan ihan kahdestaan ensin muutaman päivän ajan. Eipä se siinä ajassa vielä ehdi niin paljon muuttua ja onneksi on tämä digitaalinen yhteydenpito näinä päivinä.

38 tasan.

37 ja risat

Juu! Kyllä se kuulkaa niin on, että keskosuusaika on ohitettu! Hip hei!

Tänään taitaa olla 18 päivää laskettuunaikaan. Aika hurjaa. Tosi ristiriitanen olo kyllä välistä. Toisaalta oon ihan tosi utelias näkemään, että minkälainen tyyppi se täältä mahasta oikein paljastuu. Onkohan se tyttö vai poika? Meinaako se valvottaa meitä kaiket yöt ja onkohan sillä tukkaa päässä. Sitten iskee taas kauhea takapakki päälle. Entä jos se valvottaakin meitä kaiket yöt, entä jos ei oikeasti ollakaan valmiita laisinkaan. Tähän mennessä kun kaikki on vaan ollu sellaista kivaa mielikuvitteluleikkiä. Vitsi kun ois söpöä, kun olis vauva! Niillähän on niin ihania pieniä vaatteitakin ja ne vaan nukkua tuhisee. Sitten ne kasvaa ja entäs jos tulee koliikkia ja hirveästi huutoa ja kitinää. Pitikö tähänkin lähteä just kun esikoinenkin alkaa olemaan järjellisessä iässä ja voi jo olla lähikauppareissun ajan yksin kotona. Nyt kaikki siirtyy taas vuosilla. Jännittää, pelottaa ja innostuttaa samaan aikaan.

Nyt ei taas ajatuksen juoksu riitä enempään, mutta jatketaan toisella kertaa! :D

37+2

Kiinnittymistä

Eilen oli taas barnmorska. Kaikki arvot kohillaan jne, painoa tullut arvioilta kilo lisää, nyt mennään siis about 61kg:ssa.
Vauva oli taas tismalleen samassa asennossa, kuin muillakin kerroilla, eli pää alaspäin ja peppu vasenta kylkeä kohden ja jalat törröttää tuolta oikeesta kyljestä.

Hyviä uutisia oli myös se, että veitikka on nyt kiinnittynyt oikeaoppisesti naama alaspäin! Jipii! Ei siis tarvi ainakaan perätilasta huolehtia.
Seuraava neuvola-aika on varattuna taas parin viikon päähän ja en muista oliko se nyt ens kerralla vai siitä seuraavalla, kun siellä viihdytäänkin arviolta 45min ja käydään läpi meidän (tai no mun) toiveita synnytyksestä ja sen sellasta. Tulee varmasti ihan tarpeeseen, edellisestä kun ei mitkään kauheen positiiviset mielikuvat jäänyt.
Oonkin jo jonkin verran koittanu pohtia, että mitähän sitä synnytykseltään haluaisi, noin niinkun mihin muut ihmiset voi vaikuttaa. Varmasti ensimäinen asia minkä sanon, on mukava henkilökunta, kiitos! Viime kerran hapannaamoista ei jäänyt kauheen kivat muistot. Jotenkin minkä vaan jaksaa läpi, jos on ihmisiä auttamassa, jotka on mukavia.
Kivunlievityksen suhteen ei oo mitkään kauhean korkeat tavoitteet, kun sellasta ei ehditty antaa viime kerrallakaan, en siis tiedä mistä oon jäänyt paitsi. Epiduraalia en tiedä haluisinko muutenkaan, ellei nyt sitten jostain syystä ole tosi pitkä synnytys, mutta joku kohdunseutuman puudutus oli joskus jossain mainittu? Siihen vois vähän perehtyä. Ilokaasut sai viimeksi ainoastaan voimaan tosi pahoin eikä sitä todellakaan ollut aikaa opetella käyttämään, siinä vaiheessa kun kaasuihin pääsi käsiksi niin olikin jo pää puskemassa ulos.
Mietiskelin tässä muutenkin, että mitähän muistan edellisestä synnytyksestä ja ikävä kyllä päällimäiset muistikuvat on ankara väsymys, että en vaan jaksa ja se, kuinka vihaisia kaikki oli mulle siinä vaiheessa, kun ensimäisen kerran sain vauvani nähdä, että mulla on rintaliivit päällä! No, tällä kertaa pyydän, että jättävät tollaset asiat huomauttelematta, vaikka nyt unohtuiskin siinä tohinassa ne rinarit sinne paitulin alle, ei ehkä ollu ihan päällimäisenä mielessä.
Nojoo, toivottavasti tällä kertaa vois saada hyvän kokemuksen tästä. Jotenkin kaikki meni vaan niin penkin alle viime kerralla, eikä asiaan auttanu laisinkaan se, että suoraan sairaalasta lähdettiinkin ex-anoppilaan viettämään ihanat 3kk. Nyt on varmaan ihan eri tunnelma, kun tietää, että pääsee omaan kotiin lepäämään. Tosin harmittaa kyllä aika paljon se, että esim. oma perhe ei näe pientä, kun vasta sitten joskus myöhemmin. Voin vaan kuvitella mitkä vesiputoukset tostakin asiasta aukenee, kun synnytyshormonit rupeaa laskemaan! Innolla sitä odotellen..

Muuten onkin mennyt oikeestaan taas hyvin. Vauva jaksaa vieläkin myllertää välillä ihan kauheaa menoa tuolla mahassa. Maha näyttääkin välistä ihan pöljältä, kun tuo on tuollanen kylkipöpö niin toinen puoli mahasta on ihan koholla ja toisella puolella ei törrötä kun kantapäät kyljestä :D

Elli + nupukka 36+3

Kuukausi vielä

Sitten olis laskettuaika! Hieman ehkä pelottaa jo..

Eipä tässä oikeestaan mitään ihmeitä kuulu. Samanlaista päivästä toiseen. Kävely alkaa kyllä jo sattua aika paljon ja vaikka suurin osa ajasta menee metrossa istuessa, kun käy hakemassa esikoista koulusta, niin on aika poikki ja kivasti supisteleekin sitten.
Onneksi ihana mies hoitaa noi koulukuljetukset nyt melkeen joka päivä <3 Vaikka toisaalta vois tehdä ihan hyvääkin vähän koittaa liikkua enemmän, mutta on vaan sitten ne illat niin tuskasia kun nivusia kolottaa ja lonkat vaan poksuu.

Taitaa muuten taas olla hikka vauvalla, tollasta tasasta tutinaa havaittavissa tuolta masusta.

Tässä kuva tältä päivältä, 35+4 ! On muuten samat vaatteet tässä kuvassa, kuin siinä mikä on viikoilta 20+5. Hihi, vielä ne mahtuu päälle. Tosin ei oo enää kovin mukavat pitkiä aikoja käyttää nuo farkut, on alkanu lantion luut levenemään siihen malliin, että vähän niinku ahistas istua noiden kanssa.