Nyt kun tuo tyllerö ottaa vähän elbaa (eli siis nukkua tuhisee) tuossa iänikuisen vanhassa turvakaukalossa niin kirjottelenpa hieman tännekin.
On ollu meinaan tosi hauska huomata kehitystä tuossa neidissä jo nyt! En jotenkin muista edellisestä vauva-ajasta tällasia. (No nyt tuo heräsi. Tuijottaa tuolta lattian rajasta ja pusertaa naama punasena, jippii!) Alkuun, kun tultiin kotiin niin piti saada olla kokoajan sylissä. Heti jos laski pois niin alkoi parku, hätä ja paniikki. Sittemmin on opittu nukkumaan jo pikkasen aikaa ihan itekseen ja mikä tärkeintä, ei heti herätä, kun kädestä laskee sängylle pötköttämään. Samoin nykysin joskus rauhotutaan ja parku loppuu, kun näkee nännin, aikasemmin huudettiin vielä tissi suussakin. Kovasti myös harjotellaan pään ylhäällä pitämistä ja toisinaan se onnistuu jo useamman kymmentä sekunttia! Rankkaa menoa siis. Nykysin ollaan jo enempi hereilläkin eikä pelkästään herätä syömään. Niin ja tosiaan, myös hymyilyä harjotellaan ahkerasti.
No juu, nyt rupee kitinä yltymää ja naama muistuttaa enemmänkin punaista kiukkusta rusinaa, joten lyhyeksi jäänee tämäkin tekstinpätkä :)
No comments:
Post a Comment