Meidän pieni Siiri täytti (meidän hääpäivänä) huikeat 9kk! Toisinaan onnistutaan nousemaan tukea vasten seisomaan, konttaus menee ku vanhalla konkarilla.
Ihanaa, kun voin nyt kävellä ympäri kämppää ja vauva seuraa perässä, sen sijaan, että makaa lattialla ja huutaa naama punasena, kun äiskä hävisi näkyvistä. Ihan uudenlainen vapaus taas!
Viikko ennen häitä aloin olla aika kiireinen ja vauvan hoito jäi suurimmalta osalta miehelle ja mun äidille. Sen kyllä huomasi, että pieni kaipasi kovasti äippää, itki aina kun näki mut jossain. Koitin kyllä sylitellä niin paljon kun ehdin, mutta pakko oli saada asioita tehtyä. Yöt tietenkin tyllerö nukkuu edelleen vieressä ja tissi suussa.
Suuren suuri edistysaskel on otettu! Siiri on nyt kaksi kertaa juonut pullosta maitoa! Huikeaa! Se on tosin tapahtunu vaan iltasella, kun pappakin on ollu kotona eikä nyt ihan hetkeen näytä siltä, että sillä tissittelyä korvattais. Tavallaan harmi, tavallaan ihan hyvä. Ehdin jo vähän innostua, joska tästä ura urkenis rauhallisempiin yöuniin ja siihen, että pääsis viimeinkin miehen viereen käpertymään.
No ei kyllä!
Edelleen on nukahtaminen iso ongelma ja yöt on rauhattomia. Mun kroppa paahtaa jollain säästöliekillä ja en oikeen jaksa pitää kotia siistinä, en ainakaan niin hyvin kun ite haluisin. Olishan se hienoa olla supermamma, joka puunaa, laittaa ja vie lapset ulos. Jostain syystä musta puuttuu tollanen, ehkä se vielä joskus löytyy. Nautin kuitenkin ihan tosi kovasti kotona olemisesta. Ihanaa, kun siihen on mahdollisuus!
Mun äiti opetti myös Siirin sihisemään. Tai siis sanomaan "Hyssss", mutta silkkaa sihisyä ja suhinaahan se vaan on :D mutta aika lupsakkaa, kun yht'äkkiä jostain penkin alta kuuluu "shhhhh" ja sylki vaan valuu vanassa leukaa myöten.
