Kiinnittymistä

Eilen oli taas barnmorska. Kaikki arvot kohillaan jne, painoa tullut arvioilta kilo lisää, nyt mennään siis about 61kg:ssa.
Vauva oli taas tismalleen samassa asennossa, kuin muillakin kerroilla, eli pää alaspäin ja peppu vasenta kylkeä kohden ja jalat törröttää tuolta oikeesta kyljestä.

Hyviä uutisia oli myös se, että veitikka on nyt kiinnittynyt oikeaoppisesti naama alaspäin! Jipii! Ei siis tarvi ainakaan perätilasta huolehtia.
Seuraava neuvola-aika on varattuna taas parin viikon päähän ja en muista oliko se nyt ens kerralla vai siitä seuraavalla, kun siellä viihdytäänkin arviolta 45min ja käydään läpi meidän (tai no mun) toiveita synnytyksestä ja sen sellasta. Tulee varmasti ihan tarpeeseen, edellisestä kun ei mitkään kauheen positiiviset mielikuvat jäänyt.
Oonkin jo jonkin verran koittanu pohtia, että mitähän sitä synnytykseltään haluaisi, noin niinkun mihin muut ihmiset voi vaikuttaa. Varmasti ensimäinen asia minkä sanon, on mukava henkilökunta, kiitos! Viime kerran hapannaamoista ei jäänyt kauheen kivat muistot. Jotenkin minkä vaan jaksaa läpi, jos on ihmisiä auttamassa, jotka on mukavia.
Kivunlievityksen suhteen ei oo mitkään kauhean korkeat tavoitteet, kun sellasta ei ehditty antaa viime kerrallakaan, en siis tiedä mistä oon jäänyt paitsi. Epiduraalia en tiedä haluisinko muutenkaan, ellei nyt sitten jostain syystä ole tosi pitkä synnytys, mutta joku kohdunseutuman puudutus oli joskus jossain mainittu? Siihen vois vähän perehtyä. Ilokaasut sai viimeksi ainoastaan voimaan tosi pahoin eikä sitä todellakaan ollut aikaa opetella käyttämään, siinä vaiheessa kun kaasuihin pääsi käsiksi niin olikin jo pää puskemassa ulos.
Mietiskelin tässä muutenkin, että mitähän muistan edellisestä synnytyksestä ja ikävä kyllä päällimäiset muistikuvat on ankara väsymys, että en vaan jaksa ja se, kuinka vihaisia kaikki oli mulle siinä vaiheessa, kun ensimäisen kerran sain vauvani nähdä, että mulla on rintaliivit päällä! No, tällä kertaa pyydän, että jättävät tollaset asiat huomauttelematta, vaikka nyt unohtuiskin siinä tohinassa ne rinarit sinne paitulin alle, ei ehkä ollu ihan päällimäisenä mielessä.
Nojoo, toivottavasti tällä kertaa vois saada hyvän kokemuksen tästä. Jotenkin kaikki meni vaan niin penkin alle viime kerralla, eikä asiaan auttanu laisinkaan se, että suoraan sairaalasta lähdettiinkin ex-anoppilaan viettämään ihanat 3kk. Nyt on varmaan ihan eri tunnelma, kun tietää, että pääsee omaan kotiin lepäämään. Tosin harmittaa kyllä aika paljon se, että esim. oma perhe ei näe pientä, kun vasta sitten joskus myöhemmin. Voin vaan kuvitella mitkä vesiputoukset tostakin asiasta aukenee, kun synnytyshormonit rupeaa laskemaan! Innolla sitä odotellen..

Muuten onkin mennyt oikeestaan taas hyvin. Vauva jaksaa vieläkin myllertää välillä ihan kauheaa menoa tuolla mahassa. Maha näyttääkin välistä ihan pöljältä, kun tuo on tuollanen kylkipöpö niin toinen puoli mahasta on ihan koholla ja toisella puolella ei törrötä kun kantapäät kyljestä :D

Elli + nupukka 36+3